Home sweet home
Moni kuukausi sitten 18-vuotta täyttänyt ja kuukauden verran Helsingissä asunut, työskennellyt ja (liikaa) juhlinut näkisi kotiinpaluun kaupunkiin jossa on joki, peltoja, muutama ketjuvaatemerkin myymälä ja paljon metsää oivana syynä itsemurhaan. Itselleni eilinen kotiinpaluu oli vain loistavaa. On ihanaa palata omaan kotiin perheeni luo, katselemaan tuttua puutarhaa ja lenkkipolkuja koirani kanssa, ottaa vain rennosti pitkästä aikaa omassa huoneessani ja pitäähän sinne kouluunkin palata reilun viikon päästä.
Kuulostaako tylsältä? No älkää pelätkö, Helsinkiin palaan kahden viikon päästä viikonlopuksi ja loppukuusta ilmeisesti pidemmäksikin aikaa. Sillä välin alan varmaan raottamaan enemmän ovea teille elämääni pienessä kaupungissa tuttujen askareiden ja ajatuksien parissa.
Tunnisteet: Minä, Vapaa-aika
lähettänyt Eeli R @ 9.32
5 kommenttia
5 kommenttia:
Ihania kuvia! :) Varmasti ihanaa kyllä päästä välillä huokaisemaan ja rentoutumaan!
No ei kuulosta tylsältä yhtään, päinvastoin:) Luen ainakin todella mielelläni postauksia ihan arjestakin ja pitäähän sitä välillä hengähtää että jaksaa sitten taas juhlia;)
Oliko koirasi onnesta soikeana kun palasit kotiin?:)
Nanna: Frank osaa työnsä ;)
Anonyymi: Hyvä sitten niin! Totta puhut :) Koirani itseasiassa murjotti hetken mutta kokemuksesta tiesin, että kyllä se häntä heiluen naamaa tulee nuolemaan ja puolentunnin vaikeasti tavoiteltavan terrierin leikkimsen jälkeen se ei pysynyt koko iltana erossa.
IIK, miten söpö koiruus. Mäkin haluaisin tuollaisen!
Se on ihan huippu! :-)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu